Häpeä ja koti – miksi moni pelkää, ettei oma koti ole tarpeeksi hyvä

Suunnittelijan kodin mielletään olevan täydellinen. Kaikki tarkkaan mietittynä, minimalistinen sisustus ja jokaiselle tavaralle oma paikkansa. Instagram-koti. Oma tapani lähestyä suunnittelua on aavistuksen arkisempi.

"Miltä meillä sitten näyttää?
Enimmäkseen varmaan sotkuiselta. Koti on tehty elämää varten, eikä toisinpäin."

Tämä teksti käsittelee ilmiötä, jota kutsutaan kotihäpeäksi. 

Koti ja siihen suhtautuminen kertoo ihmisestä paljon

Minimalistinen sisustus on ollut pinnalla jo vuosia. Trendi on levinnyt laajalle, myös niihin ihan tavallisiin koteihin. Selkeä ja järjestelty koti on kieltämättä helpotus arjessa. Mikäli minimalistisuuden taustalla on hyvinvoiva ihminen, kombo on luultavasti loistava. Mikäli näin ei ole, aina joskus tulee mieleen, kumpi hallitsee kumpaa - ihminen kotia vai koti ihmistä?

Minimalistinen sisustus tuo hallinnan tunnetta, jota ihmiset kaipaavat elämäänsä. Tavaroille on oma paikkansa, pinnat ovat selkeät ja helppo pitää puhtaana. Mikäli tätä tyyliä toteuttaa vääristä lähtökohdista johtuen, saattaa jatkuva kontrollointi kuitenkin mennä liian pitkälle. 

Kotihäpeä ottaa vallan, kun yksikin "irrallinen" tavara näkyy jossain. Kotihäpeä tarkoittaa tunnetta, että oma koti ei ole tarpeeksi hyvä. Se voi näkyä esimerkiksi jatkuvana siivoamisena ennen vieraiden tuloa, tavaroiden piilotteluna tai pelkona siitä, mitä muut ajattelevat kodistamme. 

Kotihäpeä syntyy usein siitä, että vertaamme omaa kotiamme ihanteellisiin kuviin. Tämä voi johtaa liialliseen kontrollointiin, joka estää meitä elämästä kodissamme vapaasti.

Kaikki ymmärtävät, että normaalia arkea eläessä kotia on mahdoton pitää jatkuvasti täydellisenä. Monilla kuitenkin Instagramin luoma illuusio on niin voimakas, että alitajuisesti koemme epäonnistuneemme niiden tavallistenkin, arkeen kuuluvien irtotavaroiden takia. Pelkäämme mitä muut sanovat sotkuisesta kodistamme.

Ihminen on laumaeläin 

ja laumaan kuuluminen on ollut yksi selviytymisen elinehdoistamme kautta aikojen. Siksi myös kotihäpeä on niin voimakas tunne. Pelkäämme, että muut arvioivat meitä kotimme perusteella. Jos kotimme ei "täytä kriteerejä" pelkäämme jäävämme lauman ulkopuolelle. 

Laumaan kuulumisen tunteeseen liittyy myös se, että emme enää tiedä mikä on "meidän näköistä". Emme uskalla ostaa mitään, koska emme tarkkaan tiedä mitä haluamme. Pelkäämme, että valitsemme "väärän" asian eikä se sovikaan sisustukseen. Selaamme Instagramia loputtomiin ja poimimme kymmeniä kauniita ideoita. Ja nimenomaan niiltä suosituilta tileiltä. Niiltä, mistä koko muukin lauma pitää. Koemme, että tällä tavalla toimimme oikein ja tulemme jatkossakin hyväksytyksi. Tuttu ja turvallinen tapa toimia. Sosiaalinen media luo helposti mielikuvan siitä, miltä kodin pitäisi näyttää. Mutta jos Instagramia ei olisi, mitä valitsisit? 

Ideoista huolimatta emme silti ole varmoja, uskallammeko ostaa niitä kotiimme, koska jokin toinen asia ympäristössä on eri tavalla, kuin siinä suositussa sisustustilin kuvassa: pienemmät ikkunat, eri värinen sohva, liian pieni / iso huone, seinillä onkin tapetti eikä neutraali maali. Lista on loputon ja pelko estää meitä lopen toimimasta.

"Pelkäämme, mitä muut sanovat jos ostamme intuitiivisesti jotain, joka miellyttää meitä itseämme, mutta ei ole suoraan Instagramin sisustustileiltä poimittua."

Hallinnan tunteen vastakohta on kontrollista irti päästäminen

Ihmisen on tarkoitus elää kodissaan vapaasti, villinä ja rentoutuen. Kokeilla asioita ja samalla myös aidosti levätä. Tämä yhtälö harvoin tarkoittaa sitä, että kotimme on aina siisti ja edustuskunnossa. Tässä kuvioon tuleekin se vaikein: kontrollista irti päästäminen. 

Pystymmekö elämään niin, että ettemme koko ajan valmistele kotia vieraita varten? Pystymmekö olemaan pahoittelematta sotkua, selittelemättä tilannetta? Pystymmekö ostamaan käytettyjä tavaroita, vaikka emme täysin tunne niiden historiaa?

Tässä kohtaa biofiilinen tilasuunnittelu liittyy asiaan. Sen tavoitteena on luoda ympäristö, jossa hermosto kokee olonsa turvalliseksi. Ei niin, että elämme tilojen kontrollointia varten."

Haluan, että pystymme aidosti rentoutumaan mieleiseksi tekemämme ympäristön keskellä. Viis veisaamme siitä, ettei se näytä Instagram-kodilta. Pystymme suhtautumaan armollisesti ympärillä olevaan sotkuun ja siitä huolimatta lepäämään. Kestämme sen, että kasvit eivät kasva juuri siinä muodossa, kuin halusimme tai osa lehdistä kellertää ja putoilee pitkin lattioita. Hermostomme ei hälytä punaista jokaisen asian kohdalla, joka ei vastaa (kuvittelemaamme) ihannetta. Kaikki tämä on kontrollista irti päästämistä. Aluksi myös (kuvitellun) kotihäpeän sietämistä.

Suurin osa ihmisistä asuu kodeissa, joita ei ole suunniteltu viimeisen päälle. Ahtaita huoneita, turhia hukkaneliöitä käytävillä ja puutteelliset säilytystilat. Ja se ei haittaa mitään. Jokaisesta kodista saa viihtyisän ilman, että sitä tarvitsee rakentaa uudestaan kolmimetrisillä ikkunoilla ja täydellisellä kodinhoitohuoneella. 

"Illuusio siitä, että vain Instagram-kodeilla voi onnistua on mielessämme hidasteena, jonka ei pitäisi antaa vaikuttaa niin paljon, kuin se vaikuttaa."

Miten tilasuunnittelija voi auttaa 

Tällä kaikella yritän ehkä sanoa, että tilasuunnittelijan tilaaminen kotiin ei tarkoita, että kodin täytyy olla jo valmiiksi tietynlainen. Enemminkin niin, että tilasuunnittelija on sparrailukaveri, joka nakkoo ideoita ilmaan ja poimit sieltä mieluisimmat. Budjettia ei tarvita tuhansia euroja jokaista uudistamista varten. Toki rakenteelliset muutokset jäävät silloin vähemmälle, mutta PALJON muuta kodin ilmeeseen ehditään kyllä saamaan aikaan. 

Ja tärkein - uudistamisella ei haeta Instagram-kotia, vaan levollista paikkaa, jossa asukkaat itse tuntevat olonsa turvalliseksi.

Sinulle, joka ehkä ajattelet, että biofiilisen sisustamisen avulla se oman itsensä toteuttaminen olisi jotenkin vaikeaa. Että mahdollisuudet ja "sallitut" asiat ovat jotenkin tiukasti rajattuja. Kuvista näkyykin, että meiltä kotoa löytyy roosan väriset olohuoneen verhot, kirkkaan siniset kasvivalot sekä monia väripilkkuja siellä täällä, ihan vain katsetta varten.

Myös ne jokaisen perheenjäsenen omat tavarat, turvapaikat ja mieltymykset saadaan hyvin mahtumaan biofiilisesti suunniteltuihin tiloihin. Ja pitääkin mahtua. Kärjistetyisti - perheenäiti, joka sisustaa kotihäpeän ja laumaan kuulumisen pelot takaraivossaan antaa usein liian vähän valinnanvaraa muille perheenjäsenille. Kodin kuuluu olla ennen kaikkea jokaisen siellä asuvan turvapaikka, jossa hermosto voi levätä.