Häpeästä ja visualistin kodista
Suunnittelijan kodin mielletään olevan hieno. Kaikki tarkkaan mietittynä, minimalistinen sisustus ja jokaiselle tavaralle oma paikkansa. Instagram-koti. Oma tapani lähestyä suunnittelua on aavistuksen arkisempi.
"Miltä meillä sitten näyttää?
Enimmäkseen varmaan sotkuiselta. Koti on tehty elämää varten, eikä toisinpäin."
Seuraavat ajatukset ovat omiani ja tässä kerrottuna hyvin lyhyeksi tiivistettyjä. Aiheen ympärillä on kymmeniä eri sivuhaaroja sekä tulkintoja, eikä kaikkia ajatuksiani voi millään kertoa yhdessä kirjoituksessa. Mikäli teksti herättää sinussa jotain tunnetta, toivoisin, että palaat tämän pariin vielä moneen otteeseen, jotta pääset kärryille siitä, mikä tunne siellä taustalla huutelee.
Koti ja siihen suhtautuminen kertoo ihmisestä paljon
Minimalistinen sisustus on ollut pinnalla jo vuosia. Trendi on levinnyt laajalle, myös niihin ihan tavallisiin koteihin. Selkeä ja järjestelty koti on kieltämättä helpotus arjessa. Mikäli minimalistisuuden taustalla on hyvinvoiva ihminen, kombo on luultavasti loistava. Mikäli näin ei ole, aina joskus tulee mieleen, kumpi hallitsee kumpaa - ihminen kotia vai koti ihmistä?
Minimalistinen sisustus tuo hallinnan tunnetta, jota ihmiset kaipaavat elämäänsä. Tavaroille on oma paikkansa, pinnat ovat selkeät ja helppo pitää puhtaana. Mikäli tätä tyyliä toteuttaa vääristä lähtökohdista johtuen, saattaa jatkuva kontrollointi kuitenkin mennä liian pitkälle. Kotihäpeä ottaa vallan, kun yksikin "irrallinen" tavara näkyy jossain.
Kaikki ymmärtävät, että normaalia arkea eläessä kotia on mahdoton pitää jatkuvasti täydellisenä. Monilla kuitenkin Instagramin luoma illuusio on niin voimakas, että alitajuisesti koemme epäonnistuneemme niiden tavallistenkin, arkeen kuuluvien irtotavaroiden takia. Mieli hälyttää, että asioiden kontrollointi lipesi käsistämme, hallinnan tunne karkaa ja pelkäämme mitä muut sanovat sotkuisesta kodistamme. Ihminen on laumaeläin ja laumaan kuuluminen on ollut yksi selviytymisen elinehdoistamme kautta aikojen.
Laumaan kuulumisen tunteeseen liittyy myös se, että emme enää tiedä mikä on "meidän näköistä". Emme uskalla ostaa mitään, koska emme tarkkaan tiedä mitä haluamme. Pelkäämme, että valitsemme "väärän" asian eikä se sovikaan sisustukseen. Selaamme Instagramia loputtomiin ja poimimme kymmeniä kauniita ideoita. Mutta emme silti ole varmoja, uskallammeko ostaa sitä kotiimme, koska jokin toinen asia ympäristössä on eri tavalla, kuin siinä suositussa sisustustilin kuvassa: pienemmät ikkunat, eri värinen sohva, liian pieni / iso huone, seinillä onkin tapetti eikä neutraali maali. Lista on loputon.
"Pelkäämme, mitä muut sanovat jos ostamme intuitiivisesti jotain, joka miellyttää meitä itseämme, mutta ei ole suoraan Instagramin sisustustileiltä poimittua."
Hallinnan tunteen vastakohta on kontrollista irti päästäminen
Ihmisen on tarkoitus elää kodissaan vapaasti, villinä ja rentoutuen. Kokeilla asioita mitä mieleen juolahtaa ja samalla osata myös aidosti levätä. Tämä yhtälö harvoin tarkoittaa sitä, että kotimme on aina siisti ja edustuskunnossa. Tässä kuvioon tuleekin se vaikein: kontrollista irti päästäminen.
Pystymmekö elämään niin, että ettemme koko ajan valmistele kotia vieraita varten? Pystymmekö olemaan pahoittelematta sotkua, selittelemättä milloin mitäkin tilannetta? Pystymmekö ostamaan käytettyjä tavaroita, vaikka emme täysin tunne niiden historiaa?
"Biofiilisen tilasuunnittelun ydin on, että hermostomme tuntee olevansa turvassa luomassamme ympäristössä. Ei niin, että elämme tiloja ja niiden kontrollointia varten."
Haluan, että pystymme aidosti rentoutumaan mieleiseksi tekemämme ympäristön keskellä. Viis veisaamme siitä, ettei se näytä Instagram-kodilta. Pystymme suhtautumaan armollisesti ympärillä olevaan sotkuun ja siitä huolimatta lepäämään. Kestämme sen, että kasvit eivät kasva juuri siinä muodossa, kuin halusimme tai osa lehdistä kellertää ja putoilee pitkin lattioita. Hermostomme ei hälytä punaista jokaisen asian kohdalla, joka ei vastaa (kuvittelemaamme) ihannetta. Kaikki tämä on kontrollista irti päästämistä. Aluksi myös (kuvitellun) häpeän sietämistä.
Suurin osa ihmisistä asuu kodeissa, joita ei ole suunniteltu viimeisen päälle. Ahtaita huoneita, turhia hukkaneliöitä käytävillä ja puutteelliset säilytystilat. Ja se ei haittaa mitään. Jokaisesta kodista saa viihtyisän ilman, että sitä tarvitsee rakentaa uudestaan kolmimetrisillä ikkunoilla ja täydellisellä kodinhoitohuoneella.
"Illuusio siitä, että vain Instagram-kodeilla voi onnistua on mielessämme hidasteena, jonka ei pitäisi antaa vaikuttaa niin paljon, kuin se vaikuttaa."
Tällä kaikella yritän ehkä sanoa, että tilasuunnittelijan tilaaminen kotiin ei tarkoita, että kodin täytyy olla jo valmiiksi tietynlainen. Enemminkin niin, että tilasuunnittelija on sparrailukaveri, joka nakkoo ideoita ilmaan ja poimit sieltä mieluisimmat. Budjettia ei tarvitse laatia moniin tuhansiin euroihin jokaista uudistamista varten. Toki rakenteelliset muutokset jäävät silloin vähemmälle, mutta PALJON muuta kodin ilmeeseen ehditään kyllä saamaan aikaan.
Ja tärkein - uudistamisella ei haeta Instagram-kotia, vaan levollista paikkaa, jossa asukkaat itse tuntevat olonsa turvalliseksi.
Sinulle, joka ehkä ajattelet, että biofiilisen sisustamisen avulla se oman itsensä toteuttaminen olisi jotenkin vaikeaa. Että mahdollisuudet ja "sallitut" asiat ovat jotenkin tiukasti rajattuja. Kuvista näkyykin, että meiltä kotoa löytyy roosan väriset olohuoneen verhot, kirkkaan siniset kasvivalot sekä monia väripilkkuja siellä täällä, ihan vain katsetta varten.
Myös ne "jokaisen omat" tavarat, turvapaikat ja mieltymykset saadaan hyvin mahtumaan biofiilisesti suunniteltuihin tiloihin. Ja pitääkin mahtua. Perheenäiti, joka sisustaa kotiaan häpeän ja laumaan kuulumisen pelot takaraivossaan antaa usein ikävän vähän valinnanvaraa muille perheenjäsenille. Kodin kuuluu olla ennen kaikkea jokaisen siellä asuvan turvapaikka, jossa hermosto voi levätä.
