Tilasuunnittelun etusivulla mainitsen sotilaiden hoitamista puutarhoista ja Hiroshiman atomipommista selviytyneillä havaituista "urgent biophilia" (suom. välitön biofilia) käytöksestä. Nämä ovat karkeita esimerkkejä siitä, miten alkukantaiset vietit ohjailevat meitä kaikkia. Avaan tässä tekstissä, mitä tarkoitan näillä.

Muistatte varmaan koronapandemian aikana ihmisiin iskeneen luonto-, puutarha- ja lemmikkibuumin? 

Osittain se selittyy karanteenilla ja siitä seuranneella kotona vietetyllä ajalla. Mutta miksi vaellus, pihan kunnostus tai uuden eläimen hankinta? Miksei autojen korjaus, hillitön kotikuntoilu tai jokin tietokoneisiin liittyvä asia?

Biofilia on ihmisten luontaista halua olla yhteydessä luontoon.

etsineet elinkelpoisia ja turvallisia ympäristöjä - toisin sanoen monimuotoista luontoa, joka tarjoaa suojaa ja ravintoa.

Nykyajan kaupunkikulttuuri on kaukana tästä ja ehkä se myös näkyy meissä? Sillä selittämättömällä tyytymättömyydellä ja ihmisten irrallisuuden tunteella? Merkityksellisyyden tunne ja omaan osaamiseen luottaminen on hukassa yhä useammalta?

"Viherrys tuo toivoa elämään ja luonnon syklisyys muistuttaa kaiken olevan vain tilapäistä."

Kun biofiilisiä elementtejä tuodaan sisätiloihin, ihmisen huomio usein hakeutuu niihin. Vielä parempi on, jos pääsemme koskettamaan niitä. Ja mikäli kumpikaan näistä aisteista ei ole käytettävissä on vielä yksi pelimerkki: äänimaailma, eli akustointi.

Kaikki nämä elementit luovat alitajuista tyytyväisyyttä ja rauhaa meihin. Sitä, joka on yhä koodattu geeniperimäämme ja jota emme pysty järjellä selittämään.